Micro Channel Architecture (MCA) on IBM:n kehittämä väylätyyppi, jota julkaistiin vuonna 1987 IBM PS/2-tyyppisissä työasemissa.[1][2] Väylä oli suljettu, kaupallinen ja IBM:n hallitsema, jonka käytöstä IBM vaati lisenssimaksuja.[3] Väylän kehitys alkoi vuonna 1983.[1]
MCA-väylän liitin on pienempi kuin aiemmin laajasti käytössä olleessa ISA-väylässä. Muun muassa tästä syystä MCA-väylä ei ole yhteensopiva aikaisempien laajennuskorttien kanssa.
MCA:ssa oli aikanaan etuja muihin väyliin verrattuna, mutta se ei yleistynyt, osaksi koska IBM vaati väylän käytöstä lisenssimaksuja. Arkkitehtuuri vaati kokonaan uudet laajennuskortit, eikä se ollut taaksepäin yhteensopiva koneen muiden osien kanssa. Vanhat ISA-väyläiset kortit eivät käyneet MCA-kanavaan, joten muut valmistajat eivät mielellään ottaneet MCA:ta kokoonpanoihinsa mukaan. MCA:n katsotaan olleen IBM:n yritys hidastaa IBM-yhteensopivien kloonikoneiden valmistusta. Lopulta kloonikoneiden menestys kuitenkin johti IBM:n itsensä poistumiseen PC-markkinoilta.
MCA on huonosta menestyksestään huolimatta vaikuttanut merkittävästi uusien väylätyyppien suunnitteluun.
MCA oli edistyksellinen verrattuna ISA:an muun muassa 32-bittisyyden vuoksi, ja myös siksi että sovittimissa saattoi olla oma suoritin (esimerkiksi ohjainkortti), joka osasi kommunikoida suoraan muistin kanssa niin, ettei emolevyllä olevan suorittimen tarvinnut osallistua prosessiin. Myös PnP (Plug and Play) on alun perin MCA-väylän ominaisuus, kuten myös ”IRQ sharing”, jolla keskeytysnumerot voitiin jakaa usean laitteen kesken. Samat ominaisuudet ovat nykyisin PCI-väylässä.
Väylä oli käytössä myös eräissä ES/9370- ja IBM RS/6000 -sarjan tietokoneissa.[4][5]